Todella rankkojen vuosien jälkeen Valtti-kasvatti Otto Kouva on saanut oikean jalkansa sellaiseen kuntoon, että mies on valmis pelaamaan. Kouva pelasi joulukuussa ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa lähes kolmeen vuoteen, mutta menoa kentällä se ei ole pidätellyt, vaan Kouvan ensimmäiset ottelut Punamustassa ovat sujuneet kaikkiaan erinomaisesti.
Julkaisimme Oton sopimuksen viime viikolla, ja ennen julkaisua Kouva kävi myös haastattelussamme.
Otto Kouva, tervetuloa Pihlikseen! Kerro ihan alkuun, mitä syitä oli sille, että päätit tulla PK-paitaan?
– Kiitos, kiva olla täällä. Viimeiset vuodet ovat olleet hankalia, mitään en ole oikeastaan tehnyt yli pariin vuoteen. Ajattelin, että tähän kohtaan joku Kakkosen joukkue on olisi aika sopiva askel, kun tulen takaisin. Olen kerran aikaisemmin, muutamia vuosia sitten, ollut PK:n mukana, silloin ei päästy yhteisymmärrykseen, mutta tällä kertaa löydettiin aika nopeasti yhteinen sävel.
– PK on tippunut juuri Kakkoseen, mutta ymmärsin nopeasti, että täällä halutaan nousta takaisin, joten siltäkin kantilta ajatellessa PK vaikutti kaikkiaan hyvältä vaihtoehdolta. Myös faija (Matti Kouva, PK-35 P12, päävalmentaja) on samassa seurassa töissä, joka myös helpotti päätöksen tekemistä ja oli kiva tulla senkin puolesta tänne.
Miten sinun ensimmäiset viikot ovat menneet PK:n mukana?
– Ihan hyvin on mennyt. Pikkuhiljaa alkaa kroppa tottumaan, kolmen leikkauksen jälkeen, eihän tästä se kunto mene vain kun ylöspäin.
Tosiaan, HJK:n harjoituksissa kevättalvella 2020 tapahtui vakava loukkaantuminen, jonka jälkeen pelit ovat jääneet väliin. Kerro ihan itse, mitä tässä viime vuosina on oikein tapahtunut.
– Olin Klubi 04:n mukana ja minut nostettiin liigajoukkueen mukaan talvella. Ehdin parin kuukauden ajan olla siinä mukana, kun treeneissä taklasin ja toisen kengän napit jäivät kiinni tekonurmeen, jonka johdosta polvi lähti toiseen suuntaan sijoiltaan ja kaaduin siihen päälle, niin polvi lähti vielä toiseenkin suuntaan. Siinä meni samassa rytäkässä eturistiside, molemmat kierukat, sivuside rikki ja polvilumpiossa oli joitain murtumia. Voi hyvin siis sanoa, että aika kokonaisvaltaisesti meni koko jalka remonttiin.
– Näitä vammoja hoidellessa meni sellainen noin 10 kuukautta, jonka jälkeen pääsin vähän treenaamaan ja juoksemaan, mutta siinä meni sitten kierukka uudestaan, jota hoidettiin 4-5 kuukauden ajan. Keväällä 2021 olin jo ihan kunnolla treenikunnossa, kahdet treenit ehdin vetää Klubin mukana, kun magneettikuvasta nähtiin, että ei ole enää eturistisidettä ja toista kierukkaa ollenkaan oikeassa jalassa. Siitä sitten jälleen uuteen leikkaukseen, ja kuntousajaksi annettiin sellaiset 12-14 kuukautta.
– Viime vuoden syksyllä pääsin vihdoin vähän treenaamaan ja olin LPS:n mukana siinä vähän ottamassa tuntumaa. Nyt kun syksy tuli, otin Jareen (Jarkko Siikava) yhteyttä, ja kysyin pääsisinkö PK:n matkaan.
Suhteellisen rajua kuunneltavaa on tämä loukkaantumiskertomus. Miten sinä olet jaksanut tämän ajan?
– Onhan nämä loukkaantumiset olleet todella kova paikka itselle. Siinä, kun kolmas leikkaus tuli kohdalla, tuntui jo aivan mahdottomalta ajatella, että olisin itse kentällä ja pystyisin pelaamaan. Tuntui todella kaukaiselta, että pystyisin edes joskus juoksemaan, mutta onneksi tässä pikkuhiljaa alkaa tatsi senkin suhteen tulemaan takaisin, se on ollut henkisesti tärkeää. Toivottavasti pääsen joskus vielä samaan kuntoon tai ainakin lähelle sitä, missä kunnossa olin, kun loukkaannuin.
Kuten puhuttiin, ennen loukkaantumista, olit Klubi 04:n mukana, ja treenasit paljon myös HJK:n liigajoukkueen matkassa. Urasi oli silloin aika vahvasti nousujohteinen?
– Kyllä, koin oloni silloin tosi hyväksi futaajana ja se aika ennen loukkaantumista oli parhaita hetkiä urallani. Silloin kaikki sujui hyvin, olin treeneissä ja talven treenimatseissa todella hyvä. Kyllähän sitä ajattelee “mitä jos”-asenteella noita juttuja välillä, mutta se on toisaalta myös ihan turhaa. Nyt nautin tästä hetkestä, että pystyn pelaamaan futista ja olla PK:n mukana.
Missä kunnossa tuo oikea jalka tällä hetkellä on?
– On se parhaassa kunnossa kolmeen vuoteen. Se tuskin palaa koskaan enää yhtä hyväksi, mitä se oli ennen leikkauksia, mutta sinne on laitettu vähän metallia sun muuta sisälle, että se toimisi mahdollisimman hyvin. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä, pientä rasitusta saatu sille kerrytettyä ja kaikki on mennyt hyvin.
Kuinka paljon Otto Kouva on ihmisenä kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana?
– Itsestäänselväähän se on, mutta todella paljon olen kasvanut henkisesti. On joutunut miettimään asioita aika paljon yksinään ja pyrkinyt kehittämään omaa pääkoppaa. Nyt, kun tulen takaisin, pyrin enemmän mitä aikaisemmin, vain nauttimaan pelaamisesta ja treenaamisesta. Tässä on ollut viime vuosina päiviä, kun on ajatellut, että en enää koskaan pelaa futista, ne päivät vei aika syviin vesiin, mutta kun niistä pääsee ylös, niin se kasvattaa paljon.
Oletko löytänyt loukkaantumisen aikana joitain muita asioita futiksen rinnalle?
– Aina ennen olen mennyt asenteella, että futis on ykkönen ja katsotaan niitä muita juttuja sitten siinä sivummalla. Muutos tietenkin otti aikansa, mutta tällä hetkellä käyn koulua Haaga-Heliassa, jossa opiskelen liiketaloutta ja muutenkin luen kirjoja ja ajattelen ylipäänsä arjessa muitakin asioita kun jalkapalloa. Aloitin koulussa juuri toisen vuoden, joten se tulee hyvin tuossa pelaamisen ohessa.
Mennään historiassa sen verran taaksepäin, että avaa hieman omaa jalkapallouraasi tähän mennessä.
– Siitä lähtien, kun olen oppinut kävelemään, niin olen potkinut palloa, ja jo 3-vuotiaana aloitin vuoden nuorempana pelaamaan isäni valmentamassa Valtti P00-joukkueessa. Pelasin Valtissa aika monessakin ikäluokassa 12-vuotiaaksi asti, jolloin siirryin HJK:hon, jossa pelasin aluksi myös vuotta vanhemmissa, mutta jossain vaiheessa sitten tulin 01-joukkueeseen. Klubissa pelasin monta hyvää vuotta, ja pääsin nousemaan aina edustukseen harjoitusrinkiin asti. Nyt sitten uusi startti täällä PK:ssa.
Näin pitkän ajan jälkeen voi olla vaikea sanoa, mutta miten sinä kuvailisit itseäsi futaajana, tai millainen ainakin pyrit olemaan?
– Omat vahvuuteni ovat tainneet tässä jonkin verran muuttua vuosien jälkeen. Aiemmin olin nopea ja vahva kaveri, mutta loukkaantumisen myötä olen tainnut vähän hidastua. Pelaajana minä varmasti jätän aivan kaikkeni aina kentälle ja teen kaikkeni voittamisen eteen. Pelillisesti lasken omiksi vahvuudekseni pallollisen pelaamisen, olen hyvä avaamaan peliä alhaalta ja osaan lukea peliä hyvin.
Olet pelannut vähän eri puolustuksen rooleja urasi aikana.
– Laitapakki on ollut pitkään se oma ykköspaikka, mutta ennen loukkaantumista minut siirrettiin toppariksi, jossa pelaamiseni alkoi kulkemaan jopa entistäkin paremmin. Meidän pelijärjestelmällä, millä ollaan pelattu treenipeleissä, oikea pakki on aika sisällä pelinavaamisvaiheessa ja pääsee palloon kiinni, joka sopii hyvin minulle.
Olet nyt ehtinyt pelaamaan jo muutamassa harjoitusottelussa. Miltä se on tuntunut laittaa pelipaita päälle, pläägät jalkaan ja hyppää pitkästä aikaa kentälle?
– Onhan sitä fiilistä ollut valtava ikävä! Ennen peliä tulee sellainen pieni jännitys ja adrenaliinia tulee kehoon, se on fiilis, mitä ei muusta asiasta saa.
Entä jos ajatellaan enemmän henkisellä puolella, kuinka kova jännitys oli hypätä kentälle peleihin ja myös treeneihin.
– Ensimmäisen parin viikon ajan erityisesti huomasin ajattelevani, että vähän mietti enemmän menenkö tuohon palloon vai en. Olen siinä kuitenkin jo nyt huomannut parannusta, ja se varmasti ajan kuluessa menee vain paremmaksi. Pitää vain uskaltaa tehdä ja mennä, mutta totta kai fiksusti.
Prioriteetti numero yksi alkavalle kaudelle on, että pysyt kunnossa ja pystyt pelaamaan. Mitä muuta ajatuksia tuleva kausi herättää?
– Haluan pelata ehjän ja hyvälaatuisen kauden Kakkosessa, että pystyn pelaamaan paljon ja pystyn nauttimaan futiksesta. Haluan samalla ottaa vähän kiinni näitä menetettyjä vuosia. Tässä joukkueessa meidän jokaisen pelaajan tavoite pitää olla se, että me pelaamme Ykköstä jälleen kaudella 2024. Ei mistään tavoitteista olla toki vielä niin paljoa puhuttu, mutta näin minä ainakin tilanteen näen.
Olet treenannut nyt futista enemmän tai vähemmän täysiä vajaat pari kuukautta pitkän loukkaantumisjakson jälkeen. Millaisia tavoitteita ja ajatuksia sinulla on futiksen suhteen tulevaisuudessa?
– Pikkupojasta lähtien olen unelmoinut, että pelaisin ammatikseni futista. Se on ehtinyt viime vuosina hieman karata käsistä, mutta se on ehkä tullut vähän tässä takaisin, kun olen huomannut, että se jalka vielä kestäisi ihan täysiä pelaamista.
– Tähän uuteen tulemiseen en aseta mitään selkeää tavoitetta tai päämäärää, vaan menen nyt niin pitkälle kuin vain pystyn. Jos se vie minut vielä Veikkausliigaan tai ulkomaille, niin se on mahtavaa, mutta en aio siitä stressata tai sen enempää ajatella. Mennään päivä kerrallaan.
Otto Kouva ja muu PK-joukkue pelaa seuraavan kerran tulevana lauantaina, kun KäPa ja PK kohtaavat toisensa Talin Jalkapallohallissa klo 19 alkaen. Sitä ennen on luvassa kuitenkin vielä muutamia sopimusuutisia tulevina päivinä.
